Sivu on ladattu 103685 kertaa 10.7.2011 alkaen

 

 

 

 


Perhosorkidean hoito

 

Olet hankkinut tai saanut lahjaksi perhosorkidean. Onneksi olkoon! Siitä on sinulle varmasti pitkäaikaista iloa. Perhosorkidea kukkii runsaasti, pitkään ja aina uudelleen kun huomioi sen muutaman perusvaatimuksen. Nimettömät myynnissä olevat perhosorkideat ovat kaikki helppoon kotikasvatukseen jalostettuja ja valikoituja useamman lajin risteymiä eli hybridejä. Niiden virallisempi suomalainen nimi on perhoskämmekkä ja ne edustavat orkideasukua, jonka tieteellinen nimi on Phalaenopsis.

 

Kasvin valinta

Tietenkin haluat lisää perhosorkideoita. Väri- ja kokovalikoimaa riittää nykyisin kymmeniä tuhansia. Ostaessasi tarkista, että kasvin lehdet ovat napakat ja ennen kaikkea, että sen juuret ovat kunnossa. Perhosorkideat myydään yleensä läpinäkyvissä ruukuissa, joka helpottaa juurien tarkastamista. Juurien tulee olla pulleat, kirkkaan vihreät tai hopean harmaat. Pintajuuret ("ilmajuuret") voivat olla hieman kurtussakin. Vältä kuitenkin kasveja, joiden alusta on selvästi ollut kuivana pitkän aikaa tai juuret ovat ruskeita, ehkä mädäntyneen oloisia. Hieman nuppuiset kukat kestävät pidempään.

Kun kuljetat orkideat kotiin, vältä vetoa. Muista erityisesti talvella, että kyseessä on tropiikin kasvi, tosin tässä tapauksessa kasvihuoneessa elämänsä viettänyt. Se ei kuitenkaan kestä viileää ilmaa, mikä saa nuput putoamaan ja pahimmassa tapauksessa koko kasvi paleltuu. Älä osta perhosorkideaa, jota kukkakauppa on pitänyt ulkona alle 15 asteen lämpötilassa.

 

Paikka kotona

Perhosorkidea tarvitsee hieman enemmän valoa kuin tavallinen viherkasvi, mutta suoraan auringonpaisteeseen sitä ei pidä laittaa. Lyhyestä aamu- tai ilta-auringosta ei ole haittaa. Hyvä valinta on itä- tai länsi-ikkuna, johon tulee runsas hajavalo. Älä siirtele kasvia turhaan paikasta toiseen, se haittaa kasvin viihtymistä ja hidastaa uuden kukinnan alkamista. Normaali 20 – 23 asteteen huonelämpö on perhosorkidealle sopiva. Ammattikasvattajat pitävät taimivaiheen perhosorkideat kasvun nopeuttamiseksi 27 - 32 asteen lämpötilassa, mutta näin korkeassa lämpötilasa ne eivät kuki. Lämmin alusta on eduksi viihtymiselle. Vetoa perhosorkidea ei siedä.

Tarkista, että lähettyvillä ei ole etyleenilähteitä kuten omenia tai banaaneja. Myös joulukuusi saattaa olla kohtalokas, samoin huonessa oleva suolalamppu. Kukinta loppuu parissa päivässä näihin tuoksuihin. Ole varovainen, jos viet perhosorkidean kesällä ulos. Vaikka sopivan varjoisassa ja lämpöisessä paikassa syksyllä voikin odottaa runsas kukinta, todennäköisempää on, että trooppinen kasvi ei kestä kesän viileitä öitä.

 

Kastelu

Perhosorkidea kestää melko hyvin kuivuutta, sillä se kykenee varastoimaan jonkin verran vettä lehtiinsä ja juuriinsa. Varsinainen juuri on vain ohut säie paksun ja vettä imevän juuripurjeen sisällä. Kastelun idea on kyllästää tämä juuripurje vedellä. Läpinäkyvä ruukku helpottaa tilanteen arviointia. Kuiva juuri on hopean harmaa ja itsensä vettä täyteen imenyt juuri on kirkkaan vihreä (kuvat oikealla). Odota siis niin kauan kun juuri hopeoituu. Upota sitten koko ruukku  hetkeksi kädenlämpöiseen veteen kunnes vesi on imeytynyt juuriin ja niiden väri on muuttunut jälleen vihreäksi. Voit kastella myös päältäpäin kannusta vettä kaatamalla, mutta on parempi kastella kerralla kunnolla ja antaa alustan sitten kuivahtaa. Jos ruukku ei ole läpinäkyvä, opettele tunnistamaan kastelutarve ruukun painosta.

Kasteluväli on normaalisti viikosta kahteen. Katso sopiva väli kuitenkin juurista eikä kalenterista. Siihen vaikuttavat mm. huonelämpötila, valon määrä, purkin koko ja kasvualustan tiiviys. Liian harva kastelutahti on yleensä parempi kuin liian tiheä.  Suomalainen hanavesi on yleensä hyvälaatuista, joten,sadeveden kerääminen tai lumien sulattelu on harvoin tarpeen. Perhosorkidea kestää hyvin sen kalkkimäärän, jonka vesijohtolaitokset lisäävät putkistoon. Veden seisottamisesta ei ole hyötyä.

Perhosorkideoita ei tarvitse sumutella. Kaikkein kuivimpana talviaikana siitä saattaa olla hyötyä, mutta varo, ettei vettä jää lehtihankaan. Tämä mädännyttää herkästi uuden lehtiverson. Haihduttavasta vesiastiasta kasvien alapuolella saattaa olla hieman apua kuivana talviaikana.

 

Lannoitus

Orkideat kasvavat yleensä hitaasti ja ne ovat sopeutuneet hyvin ravintoköyhiin ympäristöihin. Kun aineenvaihdunta on hidasta, pitää lannoituksenkin olla mietoa. Kaupoissa on myytävänä erityisiä orkideoille tarkoitettuja lannoitteita, joita voit antaa ohjeen mukaan silloin kun orkidea on selvästi kasvussa. Tämän näkee lehtikasvusta tai juurten päiden väristä. Turvallisinta on laimentaa lannoiteannosta vielä siitä mitä ohjeessa sanotaan. Liian lannoituksen seurauksena lehtiin tulee epämuodostumia tai lehden kärjet ruskettuvat. On olemassa myös kastelulannoitteita (esim. Rain Mix), joita käytetään läpi vuoden jokaisella kastelukerralla ellei orkidea ei ole lepotilassa. Kukkivaa orkideaa ei kannata lannoittaa. 

 

Kasvualusta

Kaupasta ostettu orkidea on viettänyt purkissaan pari — kolme vuotta. Se voi hyvin olla samassa purkissa ainakin kukinnan loppuun. Sitten kun kasvualusta alkaa maatua ja kasvi ei kuki, on aika vaihtaa alustaa.

Perhosorkideat ovat enemmäkseen epifyyttejä. Ne kasvavat puiden oksan hangoissa ja sen juuret kulkevat pitkin runkoa tai hautautuvat kevyesti vähäiseen lehtikompostiin. Luonnossa lyhyt sadekuuro kastelee juuret ja hetken päästä ne ovat taas kuivat.

Kasvualustan tärkein ominaisuus on sen ilmavuus. Jos se menetetään, juuret mätänevät. Perhosorkidean juuret kasvavat usein myös ruukun ulkopuolelle, mutta niitä ei silti pidä poistaa. Jos ruukusta ulos kasvavia juuria alkaa olla kovin runsaasti, kasvualustassa on luultavasti jotain vikaa, jolloin orkidea alkaa etsiä ympäristöstään otollisempia paikkoja. Perhososrkidean juuret kasvavat luonnossa enemmäkseen paljaana, joten ne eivät viihdy erityisen hyvin pimeässä ruukussa vaan pyrkivät sieltä ulos.

Vanhetessaan kasvualusta tiivistyy, eikä ilma siinä enää kierrä. Vaihda tiivistynyt alusta uuteen. Käyttökelpoinen sekoitus voi olla esimerkiksi sormenpään kokoisia männynkaarnan palasia, 20 % pitkäkuituista turvetta tai rahkasammalta kosteutta pidättämään sekä hieman hiiltä desinfioimaan seosta. Valmiina ostettava orkideakasvualusta on sellaisenaan joskus liian tiivistä ja siitä on hyvä seuloa hienojakoisin aines pois. Jos otat kaarnan luonnosta, kuumenna sitä varovasti uunissa sen verran, että mahdolliset eliöt kuolevat. Orkideayhdistys suosittelee Biolanin kanssa kehittämäänsä kasvualustaa.

Kasvualustassa ei ole ravintoaineita. Sen tarkoitus on pitää kasvi pystyssä ja säännöstellä juurien kosteustasapainoa (koska meillä ei ole lämmintä sadekuuroa joka päivälle). Lähes mikä tahansa huonosti maatuva aines käy alustaksi, vaikkapa pesty isorakeinen lekasora tai jopa lasikuulat.

Uudelleen istutettaessa kastele ensin juuret, jotta ne hieman nöyrtyvät. Poista sitten saksilla kuolleet juuret. Ne ovat ruskeita ja tuntuvat sormissa ontoilta. Ikävänä yllätyksenä juurten tyveltä saattaa löytyä taimivaiheessa paikalleen jätetty sammalpotti. Jos alusta ei ole päässyt kuivahtamaan riittävästi, hyvä osa juurista on saattanut tuhoutua. Poista sammalpotti.

Käytä niin ahdasta purkkia kuin mahdollista. Tarvittaessa tee ruukun kylkiin ilmareikiä.  Älä käytä lasiruukkuja, sillä niiden ilmankierto on huono ja paksu lasi voi olla juuristolle varsinkin talvisin liian kylmä. Ruukun ei välttämättä tarvitse olla läpinäkyvä, joskin siitä on hyötyä juurten tilan seurannassa. Voit käyttää myös suojaruukkuja.

 

 

Video: Perhosorkidean kasvualustan vaihto. Yhteistyössä Biolan Oy ja Suomen Orkideayhdistys ry

Kukinta

Mukavalla ikkunapaikalla perhosorkidea kukkii aikanaan uudelleen. Ensimmäisen kerran kaupasta oston jälkeen siihen voi mennä hieman pidemmänkin aikaa, koska tuotantovaiheessa kukintaa on saatettu manipuloida, jotta se osuisi kaupallisesti sopivaan sesonkiin. Tämä häiritsee kasvin luonnollista rytmiä.

Vähäisestä valosta ei ehkä riitä energiaa kukintaan, joten sitä on tarvittaessa lisättävä. Varsinkaan talvella kukinta ei onnistu ilman lisävaloa, vaan nuput kuivuvat kesken kaiken. Tähän voi käyttää vaikkapa pienoisloisteputkea tai mieluummin varsinaista kukkavaloa (Loisteputki, Megaman tai vastaava). Liian vähäisestä valosta kielivät pitkät ja kapeat lehdet ja liian runsaassa valossa lehtien reunat saattavat punertua. Jos kukintaa ei kuulu, syynä voi olla myös liiallinen lannoitus - ei kannata ryhtyä suvun jatkamiseen, jos muutenkin elämä sujuu.

Puutarhat nopeuttavat kukinnan alkamista laskemalla kasvatuslämpötilaa viidellä asteella neljäksi – viideksi viikkoa. Muutaman asteen yö- ja päivälämpötilojen vaihtelu ylipäätään edistää kukintaa ja kasvin hyvinvointia.

Loppuun kukkinut kukkavarsi kuihtuu pois. Perimästä riippuen se saattaa myös jäädä vihreäksi ja, jos päässä näkyy silmuja, nämä voivat avautua uusiksi nupuiksi. Jos silmuja ei ole, mutta kukkavarsi ei näytä oireita kuihtumisestakaan, sen voi katkaista alimman kukan alla olevan varsisilmun yläpuolelta. Jos hennot tehdä tämän ennen kuin kaikki kukat ovat kuihtuneet, tuloksena on varmemmin uusi kukkiva haara vanhaan varteen.

Kukinnan jälkeen kukkavarteen saattaa kasvaa erityisesti lämpimissä oloissa pieni orkidean alku eli keiki. Voit jättää sen kiinni emokasviin tai jos haluat irrottaa sen omaksi kasvikseen, odota niin kauan, että juuret ovat ainakin sormenmittaisia.

 

Tuhoeläimet ja taudit

Isoista kauppapuutarhoista orkideat saattavat saada seuralaisekseen erityisesti villakilpiköitä (villakilpikikirvoja). Ne ovat parin millin mittaisia valkoisia ja karvaisia otuksia. Lehdillä voi olla niiden jätöksenä tahmeaa nestettä ja oksanhangoissa pieniä ”villatuppoja”, joissa poikaset elävät. Tarkista säännöllisesti lehtien alapinnat ja lehtihangat. Uuden kotiin tuodun orkidean muutaman viikon karanteeni on kannatettava toimenpide. Villakilpikät leviävät innokkaasti naapurikasveihin.

Villakilpiköiden tehokkain torjunta-aine on nimeltään Provado. Sitä myydään aerosolina tai puikkoina. Puhdista kasvi ensin mekaanisesti. Kostuta lehdet aerosolilla kauttaaltaan ainetta säästelemättä. Turhan pieni annostus lisää vastustuskykyisen kannan syntymisen riskiä. Uusi käsittely parin viikon välein kunnes kilpikät ovat varmasti hävinneet.

Myös kirkas, noin 20 prosenttinen alkoholi, johon on sekoitettu pari tippaa astianpesuainetta, on käypä torjuntakeino, mutta kertakäsittely ei riitä.

Joskus lehdissä on ruskeita pieniä laikkuja. Ne voivat olla bakteeriperäisiä kylmän ja kostean ilman avittamia ilmiöitä. Kellertävät laikut tai täplät voivat syntyä lannoituksen ongelmista, kirvojen puremista tai ne ovat viruksen aiheuttamia. Virukset voivat siirtyä toisiin kasveihin, joten jos on syytä epäillä tartuntaa, vioittunut lehti on mieluummin poistettava terävällä veitsellä, joka desinfioidaan ennen ja jälkeen toimenpiteen. Ei ole myöskään liioiteltua tuhota virustartunnan saanut kasvi kokonaan, mieluummin polttamalla.

 

Lisää tietoa perhosorkideoista

Phalaenopsis on yksi yli tuhannesta orkideasuvusta. Siihen kuuluu yli 70 luonnonlajia, joista kotiin jalostetut perhosorkideat ovat lähtöisin. Kaikkiaan orkidealajeja on yli 20 000. Ne nimetään usein maailman levinneimmäksi kasvilajistoksi. Lisätietoa perhosorkideoiden luonnonlajeista löytyy mm. täältä. Myös luonnonlajien risteymille löytyy yleensä rekisteröity nimi.

Kun perhosorkideoiden jälkeen haluat laajentaa harrastusta, kannattaa aluksi tutustua vaikkapa venuksenkenkiin (Paphiopedilum) tai moniin Cambria- tai Orchid mix -kauppanimellä myytäviin, kotioloihin jalostettuihin orkidearisteymiin.

 

Teksti: Ari Matikka
Kuvat: Olavi Niemi