Osien samaan ruukkuun istuttaminen varmaan onnistuisi. En halua sitä kokonaisena entistä isompaan ruukkuun, koska kastelu käy hankalammaksi. Olen edelleen kastellut orkideat lähes aina viemällä ne kerran viikossa pesuhuoneesen upotuskasteluun, ja se käy helpommin pienemmissä ruukuissa. Viime talvena minulla kyllä oli käsi kipsissä viisi viikkoa, ja sinä aikana orkideat pärjäsivät paineruiskukastelulla ihan hyvin.

Houkuttelisi tosin jokin muu systeemi kuin muoviruukku ja upotuskastelu. Minulla on yksi tavis-dendrobium, joka on monta vuotta ollut huterasti ruukussaan eikä millään juurru napakasti (vaikka se kasvaa ja kukkiikin), ja olen ajatellut kokeilla sitä tavalliseen saviruukkuun esim. kookos-perliitti-seokseen, jolloin sen voisi istuttaa tiukemmin ja kastella kannulla kuten tavalliset huonekasvit. Jos ohuempijuuriset olisi istutettu siten, niin kastelu-urakka helpottuisi. Tykkään lasittamattomista saviruukuista, vain amppeliin ne ovat turhan painavia.

Tuollaiset dendrobiumit ovat minulla olleet paljon uskollisempia kukkijoita kuin perhosorkideat. Ne eivät yleensä vaadi mitään kommervenkkejä. Ainut vika, että osa niistä kasvaa turhan suuriksi. Siirsin noita kukkivia työhuoneeseeni, koska se on valoisa eteläikkuna, ja niitä voi siinä vilkuilla ja nuuskia työpäivän piristykseksi.

Cattleya maxima kukkii. Seitsemän kukkaa on ennätys ja todennäköisesti jää sellaiseksi pitkäksi aikaa, koska ensi keväänä joudun tuon jakamaan kahteen osaan. Tämän kanssa olen jostain syystä samalla aaltopituudella, vaikka moni ns. helppo risteymä enemmänkin kituuttelee. Cattlianthe Portia taitaa sentään suunnitella nuppujen pullauttamista.

Kaunis kukka ja väri on aika sininen, mikä on harvinaista.