Rekisteröitymisohje / Rekisteriseloste ja henkilötietojen käyttäminen
A A A
lokakuu 13, 2014

Saattaa hyvinkin olla Denrobium dearei. Tarhojen nimilaput nyt ovat mitä ovat. Tosin orchidspecies.com kertoo D. dearein kukan olevan 7 cm ja tämän kukka ei ole niin suuri. Tosin, jos olisi nuori kasvi voisi ehkä kukkakin olla pienempi. D. sanderae’ssa on useampi kokoja, mm. var. major. Olisko se sellainen iso.
Aina kannattaa yrittää!

lokakuu 27, 2014

Mielikuva isosta sanderaesta on minullakin. Ja kun katson tarkemmin kukkaa, herää epäilys: jospa tuo onkin D. dearei? Pistäkääpä googlettaen!
Ei silti, kumpikin kasvaa metriseksi 🙂
D. deareista on hyvä kuva luonnosta, jossa pikkusintti kukkii puun kyljessä: http://www.gardenworldimages.c…..hid%20Tree
Lisäys:
Pikkuisen peruuttelen, löytyy tuo väriyhdistelmä ja kukan muoto: sanderae var. luzonica. Koko 30-60 cm, kukka kestää kuukauden.

Ei ole näkynyt pilkkuja. Kukat kestävät tosiaan aikan kauan ja vasta lakastuessaan ne ruskistuvat. Tämä on myös Kargen kasvi.
Kun nyt ajattelen tuota terälehtien käpristymistä, se saattaa johtua siitä, että olen kastellut samalla lannoitevedellä kuin muutkin, mikä ehkä ylitehostaa nopeasti kehittyvien terälehtien solukkokasvua. Täytyy testata puhtaalla vedellä kun tulee uusi tilaisuus.

helmikuu 9, 2015

Hari, tuleeko L. virginaliksen kukkaan heti parin päivän jälkeen ruskeita laikkuja? Näin tuli minun Kargelta hankittuun albaan, muuten kyllä kukka kesti hyväkuntoisena yli neljä viikkoa. Omassa pinkissäni nyt ei tullut mitään laikkuja missään vaiheessa, vaan yli viiden viikon jälkeen kukka ruskettui kokonaan…
Onpas tuo D. sanderae kompakti ja kaunis. Oon joskus luullut sen olevan tosi iso dendro…

Lycaste virginalis jostain syystä välillä kipristelee terälehtiään, mutta nätti se on.
Kolmas valkoinen on Chysis bractescens, joka osallistui näyttelyynkin. Sen seurauksena uusi kasvu tuhoutui, mutta ei hätää, uusi on tulossa. Tämä on laji, oka ensin kukkii ja sitten kasvattaa uuden julmetun suuren varsimukulan lehtineen.

lokakuu 27, 2014

Tämä lumikuningatar tuoksuu – ja vieläpä tosi hyvälle!
K
Kyseessä Mirja-‘Mummin’ pata, joka siirtyi hoitooni talven 2014 lumikuningatar-päiviltä. Silloin se ryöppysi valkoisena pitkine kukintovarsineen. Nyt kukintovarsia on kaksi, edellisvuonna kolme. Hengissä ollaan kuitenkin pysytty. Tänä talvena olen huomannut talvikauden valon merkityksen kukkien rakenteelle ja ryhdille. Ja tuoksu on ihana. Jospa me vielä joku kevät yllätämme… 😉
PS. Lumikuningatar-päivät Helsingin talvipuutarhassa 10.-13.3. to-pe 12-15 ja la-su 12-16

lokakuu 27, 2014

Orkidealehden viime numeron sivulla 27 kerrotaan Kinaporin basaarissa saaduista pullotaimista, joista ensimmäinen kukki seitsemän vuoden kuluttua. Taimia luultiin ensin tolumnioiksi, mutta ovatkin harvinaisia venuksenkenkiä Paphiopedilum exul. Tässä päivitystä.
2.2.2016 oli nuput tulossa kahteen taimeen
Vaan kuinkas sitten kävikään…
Muita kastellessani kastelukannun nokasta lorahti vettä venuksenkenkien päälle, lehdeltä hieman enimpiä pyyhin. Mutta että juuri nuppuun osuin, selvisi seuraavana päivänä. Rusketus lähti leviämään ja parissa päivässä kukintovarsi oli entinen. Toinen jatkoi kasvuaan ja avautui pari päivää sitten. Lajin kukat ovat aika pieniä mutta oikeasti viehkoja ja raikkaan värisiä. Kasvaa hyvin suppealla alueella Thaimaassa Phuketin ja Krabin välisillä saarilla, merenpinnasta 50 metrin korkeudelle, joko suoraan kallioon kiinnittyneinä tai humustaskuissa. Haluavat siis useimmista muista vihreälehtisistä poiketen lämmintä.

lokakuu 27, 2014

Ja taas tänään täällä – Kasper, Jesper ja Joonatan 🙂
Ostettu 2013 näyttelyn taiwanilaisilta ja kukkinut sen jälkeen monta kertaa siinä missä useimmat bulbot kerran vuodessa yhdellä kukalla.
Tässä alemmassa kuvassa näkyvät edellisten kukkavarsien tyngät – joten taiwanilaiset eivät todellakaan laittaneet mukaan kolmea muovikukkaa tökättäväksi purkkiin säännöllisin väliajoin, vaikka siltä tämä välillä tuntuisikin 🙂

lokakuu 27, 2014

Tuo ZaTan tumma perhonen näyttää aika lailla samalta kuin tässä alempana oleva oma Chiada Gloriani, jotenkin muistelen että senkin aikaisempi kukinta oli huomattavasti tummempi, nuputkin olisivat olleet lähes mustia. Nyt on jotenkin aika aneemisen oloinen.
Ja kun Labi kertoo P. aphroditen juuri pudottaneen kukkansa, täällä tapahtuu sama vähän ajan kuluessa. Rypyt näkyvät jo kukissa ja ne ovat muuttuneet hiukan kuultavimmiksi. Onhan näillä oma biologinen kellonsa, lähinnä luonnonlajeilla. Usein se on alkuun hukassa, mutta saadessaan olla samalla paikalla se palautuu. Varmaankin tuo aurinko lähettelee tahdistussäteitään, joita yksinkertainen ihmissilmä ei havaitse.
Mutta aivan mahtavaa, että valo lisääntyy!

Tämän nimettömän, pienikukkaisen perhosen ostin marraskuun alussa paikallisesta marketista. Ostettaessa siinä oli kolme kukkavanaa. Avonaiset kukat kestivät hyvin, mutta suurin osa nupuista varisi pois. Vaikka oli lisävalon alla. Tammikuussa siirsin kasvin pohjoisikkunalle. Kaksi kukkavanaa nuutui ja leikkasin pois. Kolmas alkoi kasvattaa uutta haaraa. Nyt on kaksi ensimmäistä kukkasta auki. Kukan väri on luonnossa tummempi kuin kuvassa, reunojan merkit kellertävät.

lokakuu 27, 2014

Nämä pienet katleijat ovat huolettoman kasvattajan kukkia. Kun uusi verso on valmis, on kukkakin jo tulossa eikä jumita kuukausitolkulla 🙂 Tämän nuppu on aluksi kirkkaan keltainen, mutta väri haalenee kun vaaleanpunaista alkaa tursuta nupusta.
Cattleya Barbara Tague (C. praestans x C. alaorii)
Suurin käyttäjämäärä: 80
Käyttäjiä juuri nyt:
2 Vieras(ta)
Tämän sivun lukijoita nyt:
1 Vieras(ta)
Aktiivisimmat käyttäjät:
Olivia: 441
aLycaste: 222
orkideajohan: 188
Kristiina Hämäläinen: 118
s.sipuli: 110
Catasetum: 103
Sirkeli: 99
ruukkutarhuri: 98
Teenjuoja: 93
Andrea: 59
Uusimmat käyttäjät:
ristopn
Cecilia Äijälä
Annika Hakkarainen
Kirsi Pellinen
s.markku
Valpuri Kerttula
Minna Kokko
Jussi Lampinen
mrvaris
Markku Laitinen
Tilastot:
Ryhmät: 1
Aihealueita: 28
Otsikoita: 341
Viestejä: 2773
Käyttäjätilastot:
Vieraskirjottajia: 89
Käyttäjiä: 148
Moderaattoreita: 1
Ylläpitäjiä: 1
Ylläpitäjiä: Ylläpito
Moderaattoreita: wphuolto