Venuksenkengät ovat kyllä elinvoimaisia rehuja. Jaoin aiemmassa kuvassa näkyvän keltaisen. Ruukun päällä olleen ruskean rangan päällä, ruukun yli kiivenneinä, oli kaksi versoa. Molemmat versot irtosivat rangasta, ja niissä oli lehtien lisäksi vain muutamat millin parin juurennysät. Nekin luultavasti kuivuneita jo aiemmilta vuosilta. Sitten vain kasvit kosteaan sammaleeseen. Viikko operaation jälkeen kasvit eivät näytä mitään hiipumisen merkkejä, vaan täysin hyvinvoivilta. Eikä alla mitään tehohoitotoimia, pari kertaa päivässä sumuteltu lehtiä, senkin voi varmaan kohta lopettaa. Lauhkea ilma ja vähäisempi valo tässä yhteydessä hyväksi. Ruskea ranka ja sen alla oleva hyvä juurakko saa näyttää alkaako sieltä vielä vihreää pilkistää. Pienempilehtinen paphi on aiemmin myös pelastunut samalla metodilla, eiköhän nämäkin.

Paphiopedilum dianthum kukkii kahdella kukalla.

Nyt on avoinna kumpainenkin tämän basaarista jokunen vuosi sitten hankkimani venuksenkengän kukka. Tällä paphiopedilum-sivulla on Airaelin kuva 13.1.2015 samasta risteymästä, joka on hankittu Madeiralta. Kaiveskelin sukupuuta ja aika lailla olen vakuuttunut siitä, että risteymä on vuodelta 1888 Paphiopedilum villosum x P. spicerianum. Punaisuus on saatu käyttämällä villosum var. boxallii -muotoa.

Edit: Nimikin olisi hyvä olla eli Paphiopedilum Lathamianum.

Mikähän siinä on kun mistään ei tunnu löytyvän kunnon isokukkaista “complex-risteymää”… Perusjenkkiä vaan näkyy…  Joku valkoinen/kermanvalkoinen olisi haussa. Pari keltavalkoista tuli Ecuageneralta hankittua, joita odotellaan että paljastuuko mieleisiksi… Tietääkö kukaan mistä Euroopasta voisi complexia hankkia?? Ikinä ei ole oikein tullut nettikaupoissakaan vastaan.. Harrastuksen alkuaikoina bongasin kukkakaupasta hienon keltavalkoisen ja isokukkaisen, vaan enhän silloin ymmärtänyt ostaa….

Olisiko mahdollista, että se on ollut liian kuivana? Mielestäni venuksenkengän ruukun kyljissä ei tarvitse olla tuuletusrakoja, salaojitus toki on hyväksi. Myös valon lisäämistä kannattaa ehkä kokeilla. Venuksenkengät eivät mielestäni ole herkkiä palamaan, vaikka saisivat hiukan suoraakin aurinkoa ikkunan läpi. Kasvualusta saa olla hienojakoisempaa kuin esimerkiksi perhosorkideoilla, ja kaarnaan kannattaa sekoittaa perliittiä ja hiiltä. Jotenkin tuntuu, että ne pitävät erityisesti perliitistä. Pitkäkuituinen turvekin olisi varmasti hyvä seosaine, ja kasvualustan pinnalle aseteltu rahkasammal auttaisi kosteutta pysymään tasaisempana. Vähän kananmunankuoriakin voisi laittaa, koska monet venuksenkengät kasvavat kalkkikivirinteillä. Samoin sarvilastua, jos sattuu olemaan. Minua menestyksekkäämmillä venuksenkenkien kasvattajilla on varmaan parempia ideoita. (Minulla eivät tuon näköiset ole juuri vaivautuneet kukkimaan lukuunottamatta monikukkaisia, on varmaan ollut liian lämmintä. Ainoalle phragmipediumilleni laitoin ruukun pinnalle kosteutta tasaamaan jotain mitä lie kuivattua sammalta – seinäsammalta? – , jota oli jäänyt pussillinen ajelehtimaan, siitäkään tuskin haittaa on.)

Laitan tännekin kuva Rosy Dawnista.