MITEN MINUSTA TULI ORKIDEAHARRASTAJA

 

Katjuusha: Orkideoihin hurahdin, ne kun vaativat muutakin kuin kerran pari viikkoon kastelua. Orkideat vaativat tiedonhankintaa hoitoon, kasvualustaan, ilmankosteuteen, lämpöön jne. Ja kukat ovat KAUNIITA !!  Minä tykkään opetella kasvattamaan orkideoita, (muitakin kuin Phaleja).

Marna: Minäkin olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisista kasveista, vaikka vanhoihin kulttuurilajeihin olenkin päätynyt. Orkideat lähtivät lahjaorkideasta, kuten niin monella muullakin. Sikäli mielenkiintoinen harrastus, että pitää hankkia tietoa lukemalla kirjoja ja netistä hakemalla, ja tehdä mielenkiintoisia kokeiluja.

Riittahelena: Ostin Phaleonopsiksen, ja kas, se tykkäsi olla omissa oloissaan, kukki ja viihtyi, ja sen jälkeen orkideoita on piisannut laidasta laitaan. Tänä keväänä olen palannut myös taimikasvatukseen ja muutakin vihreää on ilmestynyt ikkunalaudoille. Eli voisi sanoa, että orkidea palautti viherharrastuksen, eläköön. Joku tuttava sanoikin, että pitikö se nyt sitten ihan orkideoista aloittaa, mutta niin se vain meni, aivan mainiosti.

Orkidea: Harrastukseni alkoi 2002 vuoden orkideanäyttelystä, josta luin jutun Hesarista. Sieltä ostamani Phale on edelleenkin hengissä. Näyttely teki tehtävänsä. Nyt niitä on 90. Minua kiehtoo niissä erityisesti se kuinka saan ne kukkimaan täällä pohjolassa, kun ne ovat kotoisin mm Himalajalta. On mielenkiintoista myös seurata Suomessa ennen vanhaan kasvatettujen orkideoiden kasvua. Orkideoissa kiehtoo myös erityisen kauniit kukat ja kun niitä on niin valtavan paljon erilaisia. On jännää seurata kasvin kasvua ja kukan aukeamista. Kiehtovaa on myös kukkimattomien orkideoiden seuraaminen. On myös erityisen kiehtovaan vaihtaa mielipiteitä toisten harrastajien kanssa.

Jmi: Mie olen tykästynyt orkideoihin lähinnä sen takia, että jos tekee jotain oikein niin palkitsevat hoitajansa upealla ja pitkäkestoisella kukinnalla. Jos taas teet jotain väärin…no yleensä nuo antavat pienet opettelutkin anteeksi

Rituli: Kai orkideoissa on sitä haastetta. Vaikka Kodin Ruukkukasvit vuodelta 1951 toteaa seuraavaa ”Yleisiksi huonekasveiksi eivät orkideat kuitenkaan koskaan muodostune, koska ne ovat kalliita ja niiden hoito vaatii suurta huolellisuutta ja taitoa.” Aion silti yrittää.

Riittahelena: Kukinnan odotus on kuin odottaisi lapsena joulupukkia. Kasvu on muutenkin niin selvää ja silmin havaittavaa, juurien kasvuun pyrähtäminen, bulbien kehittyminen, että kaikki minkä saat aikaiseksi, näkyy monessa tapauksessa aika pian. Ja se kasvukausi on aivan kiihkeää, joka päivä oikeasti tapahtuu jotakin. Pakko käydä aamusella jo tarkkaan kurkkimassa ja heti töistä tultua. Aina näkyy uutta. Viherkasvit eivät pärjää tässä alkuunkaan. Orkideat eivät ole tylsiä jököttäjiä, yleensä.

Aralia: Kai se on se upeiden kukkien odotus. Ja se, että nämä kasvit osaavat yllättää. Orkideoista ei mielestäni vielä ole tullut sellaisia ”kertakäyttökukkia”, kuten muista kukkivista kodin kasveista on tuntunut tulleen. Näitä ei pidetä vain kukkimisen vuoksi, vaan ovat upeita myös viherkasveina. Näillä kasveilla on persoonaa.

Irri: Minulla oli aikaisemmin reilun kokoinen piha jossa oli mahdollista kokeilla kaikenlaista, sitten muutimme kerrostaloon ja mukanani toin ensimmäisen Phaleonopsiksen tänne uuteen kotiini. Minusta alkoi tuntua siltä, että siinä olisi haastetta entisten kukkapenkkien tilalle. Sainkin lahjaksi niitä muutaman lisää. Sitten löysin orkideasivut ja tajusin kuinka monenlaisia ihanuuksia voi yrittää kukittaa, miten herkkiä pieniä ja kauniita niissä voi olla. Nyt ne ovat vallanneet minussa olevan hoivaamisvietin ja sanon niille joka aamu huomenta. Olen siis täysin hurahtanut, mutta voi sitä hullumpaankin hurahtaa.

Kairo: Alkukesällä 85 näin Viron Matsalussa rantaniityn mikä oli kämmeköitten peittämänä. Ihmettelin, että ketä noi ovat, ne ällistyttävän erikoiset otukset. Se oli rakkautta ensisilmäyksestä. Rupesin tutkimaan asiaa, onnekseni virolaisesta luontolehdestä löytyi kiitettävästi tietoa. Sieltä selvisi myös, että valkolehdokki, mun suosikkikukkani, on myös kämmekkä. Sitten löysin tallinnalaisesta kaupasta saksankielisen orkidea-kirjan ja se laajensi mun tajuntani aivan toisiin sfääreihin. Eka oma kukkanen (Miltonia) meni sen sileän tien, pikkurillikin oli mennyt.  Mua kiehtoo eniten niissä kukkien monimuotoisuus, niitä on niin paljon erilaisia ja toisistaan poikkeavia. Esim. ruusuissa vaihtelee vaan väri ja terälehtien määrä, periaatteessa ne on kaikki samanlaisia, mutta orkideoita on kaikenlaisia maan ja taivaan väliltä

Debugger: Olen sydämeltäni lintuharrastaja ja friikki, orni, ihan miten vaan. Syy miksi lähdin kokoamaan orkidea kokoelmaa, oli yksinkertaisesti niiden estetiikka, kasvuympäristö jne. Perusjuttu lienee sama mikä ihmisiä on aikaisista ajoista kiehtonut: Kasvi ilman multaa. Katja Uskin kirjan rohkaisemana uskalsin rakentaa vanhaan akvaarioon pienen kosteikon jossa sitten keikejä sekä paria pidempään asustanutta hellitään trooppisissa olosuhteissa.

Krista: Minulle orkideat tarkoittivat vuosikausia pelkkiä perhosorkideoita. Tykkäsin niistä sisäkasveina, koska ne ovat niin helppohoitoisia tämmöiselle satunnaiselle kastelijalle. Ja kukinta on kaunis sekä pitkään kestävä. Eikä hankintahinta hirvittänyt, jos hieman katsoi, mistä ja koska osti. Arvostan yhdistyksen aktiivista toimintaa, hienoa jäsenlehteä ja olen tutustunut moneen mukavaan ”orkidea-ihmiseen”. Itselleni orkideat kasveina ovat yksi monista mielenkiinnon kohteista, sillä yhtä innokkaasti olen mukana mm. Kärhö-, Rhodo- tai Ruususeuran toiminnassa rivijäsenenä. Orkideat nousevat ”ykköseksi” talviaikaan, kun puutarhassa ei tapahdu mitään lumen peittäessä pihamaata.

Stellaangela: Minulla on ollut kasveja niin kauan kuin muistan. Joskus -80 luvun alussa törmäsin orkideoihin ja olin välittömästi koukussa ennen kuin olin edes nähnyt ensimmäistäkään livenä. Aluksi minulla oli vain kaksi orkideaa. Kun muutimme uuteen taloomme, alkoi taasen ilmestymään kasveja, orkideoita pääasiassa. Nyt niiden hankkiminen oli jo helpompaa. En vieläkään osaa kertoa yhtä ainoaa järjellistä argumenttia miksi pidän orkideoista – niitä on vaan pakko saada. Koska minulla ei ole lapsia olen nimittänyt orkideani ”pojiksi”. Niillä on ihan oikeasti perheenjäsenen status täällä. Jotenkin virittäydyn aivan erikoiseen tunnelmaan aina kasvejani hoitaessa ja se tunnelma on juuri se addiktoiva.

Hari: Kymmenen vuotta sitten rautakauppakäynnillä (!) tuli eteen perhosorkideatarjous, kolme kappaletta edullisesti. Henki puhutteli ja ne lähtivät mukaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin oli kotona juhlat ja pöydän koristeeksi hankittiin lisää perhosia. Olivat tyylikkäitä ja kukkivatkin pitkään. Sitten Madeiran reissulla hankittiin kymbidien lehdettömiä bulbeja ja kas kummaa, ne alkoivat versoa ja myöhemmin sitten tuotti tyydytystä nähdä ne kukassa. Nyt oltiinkin siten jo nalkissa ja silmä alkoi katsoa kauppa- ja puutarhareissuilla ympäristöä aivan eri näkökulmasta. Erinäisiä loppuun kukkineita orkideoita saattoi siis neuvotella kotiin pienellä rahalla. Varsinainen oivallus oli, että internethän on täynnä orkideatietoa. Sitten ei enää mikään pidätellyt ja 200 purkin tai palikan raja taisi mennä rikki. Rentouttavaa pientä puuhastelua riittää vaikka joka päivälle tai ainakin viikolle. Koko ajan oppii lisää omista ja muiden kokemuksista ja Orkideayhdistyksessä on tutustunut moniin mukaviin harrastajiin, joitten kanssa voi ihmetellä orkideamaailman salaisuuksia.  PS. Se ensimmäinen valkoinen on vielä hengissä, vaikka kriittisiäkin aikoja on sen kanssa koettu.