PERHOSORKIDEAN HOITO

 

Olet hankkinut tai saanut lahjaksi perhosorkidean. Onneksi olkoon! Siitä on sinulle varmasti pitkäaikaista iloa. Perhosorkidea kukkii runsaasti, pitkään ja aina uudelleen, kun huomioi sen muutaman perusvaatimuksen. Yleisesti myynnissä olevat nimettömät perhosorkideat ovat kaikki helppoon kotikasvatukseen jalostettuja ja valikoituja useamman lajin risteymiä eli hybridejä. Tämän kasvisuvun suomalainen nimi on perhoskämmekkä ja tieteellinen nimi Phalaenopsis.

Nyt kun sinulla on jo orkidea, mikset liittyisi samalla Suomen Orkideayhdistyksen jäseneksi? Orkideoiden uskomattoman monimuotoisesta maailmasta saat mielenkiintoisen harrastuksen ja löydät uusia harrasteystäviä. Jäsenyyden voit ostaa kätevästi verkkokaupassamme. Hinta on 38 euroa.

Kasvin valinta

Tietenkin haluat lisää perhosorkideoita. Väri- ja kokovalikoimaa riittää nykyisin kymmeniä tuhansia. Ostaessasi tarkista, että kasvin lehdet ovat napakat ja ennen kaikkea, että sen juuret ovat kunnossa. Perhosorkideat myydään yleensä läpinäkyvissä ruukuissa, mikä helpottaa juurien tarkastamista. Juurien tulee olla pulleat, kirkkaan vihreät tai hopean harmaat. Pintajuuret (”ilmajuuret”) voivat olla hieman kurtussakin. Vältä kuitenkin kasveja, joiden alusta on selvästi ollut kuivana pitkän aikaa tai joiden juuret ovat ruskeita, ehkä mädäntyneen oloisia. Hieman nuppuiset kukat kestävät pidempään.

Kun kuljetat orkideat kotiin, vältä vetoa. Muista erityisesti talvella, että kyseessä on tropiikin kasvi, tosin tässä tapauksessa kasvihuoneessa elämänsä viettänyt. Se ei kestä viileää ilmaa, joka saa nuput putoamaan ja pahimmassa tapauksessa koko kasvin paleltumaan. Älä osta perhosorkideaa, jota kukkakauppa on pitänyt ulkona alle 15 asteen lämpötilassa.

Paikka kotona

Perhosorkidea tarvitsee hieman enemmän valoa kuin tavallinen viherkasvi, mutta suoraan auringonpaisteeseen sitä ei pidä laittaa. Lyhyestä suorasta aamu- tai ilta-auringosta ei ole haittaa. Hyvä valinta on itä- tai länsi-ikkuna, johon tulee runsas hajavalo. Älä siirtele kasvia turhaan paikasta toiseen tai kääntele, se haittaa kasvin viihtymistä ja hidastaa uuden kukinnan alkamista. Normaali 20 – 23 asteteen huonelämpö on perhosorkidealle sopiva. Ammattikasvattajat pitävät taimivaiheen perhosorkideat kasvun nopeuttamiseksi 27 – 32 asteen lämpötilassa, mutta näin korkeassa lämpötilassa ne eivät kuki.

Lämmin alusta on eduksi viihtymiselle. Vetoa perhosorkidea ei siedä. Tarkista, että lähettyvillä ei ole etyleenin lähteitä kuten omenia tai banaaneja. Myös joulukuusi saattaa olla kohtalokas, samoin huonessa oleva suolalamppu. Kukinta loppuu parissa päivässä näihin tuoksuihin. Ole varovainen, jos viet perhosorkidean kesällä ulos. Vaikka sopivan varjoisassa ja lämpöisessä paikassa syksyllä voikin odottaa runsas kukinta, todennäköisempää on, että trooppinen kasvi ei kestä kesän viileitä öitä. Suora aurinko polttaa sisätiloihin tottuneet lehdet muutamassa minuutissa.

Hopean väriset kuivat juuret yläkuvassa ja kastellut juuret alakuvassa

Kastelu

Perhosorkidea kestää melko hyvin kuivuutta, sillä se kykenee varastoimaan jonkin verran vettä lehtiinsä ja juuriinsa. Varsinainen juuri on vain ohut säie paksun ja vettä imevän juuripurjeen sisällä. Kastelun idea on kyllästää tämä juuripurje vedellä. Läpinäkyvä ruukku helpottaa tilanteen arviointia. Kuiva juuri on hopean harmaa ja itsensä vettä täyteen imenyt juuri on kirkkaan vihreä. Odota siis niin monta päivää, että juuri hopeoituu. Upota sitten koko ruukku muutamaksi minuutiksi kädenlämpöiseen veteen ja odota kunnes vesi on imeytynyt juuriin ja niiden väri on muuttunut jälleen vihreäksi. Voit kastella myös päältäpäin kannusta vettä kaatamalla, mutta on parempi kastella kerralla kunnolla ja antaa alustan sitten kuivahtaa. Jos ruukku ei ole läpinäkyvä, opettele tunnistamaan kastelutarve ruukun painosta.

Normaali kasteluväli vaihtelee viikosta kahteen. Katso sopiva aika kuitenkin juurista eikä kalenterista. Siihen vaikuttavat mm. huonelämpötila, valon määrä, purkin koko ja kasvualustan tiiviys. Liian harva kastelutahti on yleensä parempi kuin liian tiheä. Suomalainen hanavesi on hyvälaatuista, joten sadeveden kerääminen tai lumien sulattelu on harvoin tarpeen. Perhosorkidea kestää hyvin sen kalkkimäärän, jonka vesijohtolaitokset lisäävät putkistoon. Veden seisottamisesta ei ole hyötyä.

Perhosorkideoita ei tarvitse sumutella. Kaikkein kuivimpana talviaikana siitä saattaa olla hyötyä, mutta varo ettei vettä jää lehtiruusukkeeseen. Tämä mädännyttää herkästi uuden lehtiverson. Haihduttavasta vesiastiasta kasvien alapuolella saattaa olla hieman apua kuivana talviaikana.

Lannoitus

Orkideat kasvavat yleensä hitaasti ja ne ovat sopeutuneet hyvin ravintoköyhiin ympäristöihin. Kun aineenvaihdunta on hidasta, pitää lannoituksenkin olla mietoa. Kaupoissa on myytävänä erityisiä orkideoille tarkoitettuja lannoitteita, joita voit antaa ohjeen mukaan silloin kun orkidea on selvästi kasvussa. Tämän näkee lehtikasvusta tai juurten päiden väristä. Turvallisinta on laimentaa lannoiteannosta vielä siitä mitä ohjeessa sanotaan. Liiallisen lannoituksen seurauksena lehtiin tulee epämuodostumia tai lehden kärjet ruskettuvat. On olemassa myös kastelulannoitteita (esim. Rain Mix), joita käytetään läpi vuoden jokaisella kastelukerralla ellei orkidea ei ole lepotilassa. Kukkivaa orkideaa ei kannata lannoittaa.

Maatunut kasvualusta on vaihdettava ilmavaan muutaman vuoden välein.
Tavallisimmin käytettyjä aineksia ovat männyn kaarna, puuhiili ja turve tai rahkasammal.

Kasvualusta

Kaupasta ostettu orkidea on viettänyt purkissaan pari — kolme vuotta. Se voi hyvin olla samassa purkissa ainakin kukinnan loppuun. Sitten kun kasvualusta alkaa maatua ja kasvi ei kuki, on aika vaihtaa alusta.

Perhosorkideat ovat enemmäkseen epifyyttejä eli päällyskasveja. Ne kasvavat puiden oksanhangoissa ja niiden juuret kulkevat pitkin runkoa tai hautautuvat kevyesti vähäiseen lehtikompostiin. Luonnossa lyhyt sadekuuro kastelee juuret ja hetken päästä ne ovat taas kuivat.

Kasvualustan tärkein ominaisuus on sen ilmavuus. Jos se menetetään, juuret mätänevät. Perhosorkidean juuret kasvavat usein myös ruukun ulkopuolelle, mutta niitä ei silti pidä poistaa. Jos ruukusta ulos kasvavia juuria alkaa olla kovin runsaasti, kasvualustassa on luultavasti jotain vikaa, jolloin orkidea alkaa etsiä ympäristöstään otollisempia paikkoja. Koska perhosorkidean juuret kasvavat luonnossa enimmäkseen paljaana, ne eivät viihdy erityisen hyvin pimeässä ruukussa, vaan saattavat pyrkiä sieltä ulos. Suojaruukun käyttäminen ei kuitenkaan ole iso virhe.

Vanhetessaan kasvualusta tiivistyy, eikä ilma siinä enää kierrä. Vaihda tiivistynyt alusta uuteen. Käyttökelpoinen sekoitus voi olla esimerkiksi sormenpään kokoisia männynkaarnan palasia, 20 % pitkäkuituista turvetta tai rahkasammalta kosteutta pidättämään sekä hieman hiiltä desinfioimaan seosta. Valmiina ostettava orkideakasvualusta on sellaisenaan joskus liian tiivistä ja siitä on hyvä seuloa hienojakoisin aines pois. Jos otat kaarnan luonnosta, kuumenna sitä varovasti uunissa sen verran, että mahdolliset eliöt kuolevat.

Kasvualustassa ei ole ravinteita. Sen tarkoitus on pitää kasvi pystyssä ja säännöstellä juurien kosteustasapainoa (koska meillä ei ole lämmintä sadekuuroa joka päivälle). Lähes mikä tahansa huonosti maatuva aines käy alustaksi, vaikkapa pesty isorakeinen lekasora tai jopa lasikuulat.

Uudelleen istutettaessa kastele ensin juuret, jotta ne hieman nöyrtyvät. Poista sitten saksilla kuolleet juuret. Ne ovat ruskeita ja tuntuvat sormissa ontoilta. Ikävänä yllätyksenä juurten tyveltä saattaa löytyä taimivaiheessa paikalleen jätetty sammalpotti. Jos alusta ei ole päässyt kuivahtamaan riittävästi, hyvä osa juurista on saattanut tuhoutua. Poista sammalpotti.

Käytä niin ahdasta purkkia kuin mahdollista. Tarvittaessa tee ruukun kylkiin ilmareikiä. Älä käytä lasiruukkuja, sillä niiden ilmankierto on huono ja paksu lasi voi olla juuristolle varsinkin talvisin liian kylmä. Ruukun ei välttämättä tarvitse olla läpinäkyvä, joskin siitä on hyötyä juurten tilan seurannassa. Voit käyttää myös suojaruukkuja.


Video: Perhosorkidean kasvualustan vaihto. Yhteistyössä Biolan Oy ja Suomen Orkideayhdistys ry

Uudelleen kukkiminen

Mukavalla ikkunapaikalla perhosorkidea kukkii aikanaan uudelleen. Ensimmäisen kerran kaupasta oston jälkeen siihen voi mennä hieman pidemmänkin aikaa, koska tuotantovaiheessa kukintaa on saatettu manipuloida, jotta se osuisi kaupallisesti sopivaan sesonkiin. Tämä häiritsee kasvin luonnollista rytmiä.

Vähäisestä valosta ei ehkä riitä energiaa kukintaan, joten sitä on tarvittaessa lisättävä. Varsinkaan talvella kukinta ei onnistu ilman lisävaloa, vaan nuput kuivuvat kesken kaiken. Tähän voi käyttää vaikkapa pienoisloisteputkea tai mieluummin varsinaista kukkavaloa (Loisteputki, Megaman tai vastaava noin 30 sentin etäisyydelle). Liian vähäisestä valosta kielivät pitkät ja kapeat lehdet ja liian runsaassa valossa lehtien reunat saattavat punertua. Jos kukintaa ei kuulu, syynä voi olla myös liiallinen lannoitus – ei kannata ryhtyä suvun jatkamiseen, jos muutenkin elämä sujuu.

Tuotantopuutarhat nopeuttavat kukinnan alkamista laskemalla kasvatuslämpötilaa viidellä asteella neljäksi – viideksi viikkoa. Muutaman asteen yö- ja päivälämpötilojen vaihtelu ylipäätään edistää kukintaa ja kasvin hyvinvointia.

Loppuun kukkinut kukkavarsi kuihtuu pois. Perimästä riippuen se saattaa myös jäädä vihreäksi ja, jos päässä näkyy silmuja, nämä voivat avautua uusiksi nupuiksi. Jos silmuja ei ole, mutta kukkavarsi ei näytä oireita kuihtumisestakaan, sen voi katkaista alimman kukan alla olevan varsisilmun yläpuolelta. Jos hennot tehdä tämän ennen kuin kaikki kukat ovat kuihtuneet, tuloksena on varmemmin uusi kukkiva haarake vanhaan varteen.

Kukinnan jälkeen kukkavarteen saattaa kasvaa erityisesti lämpimissä oloissa pieni orkidean alku eli keiki. Voit jättää sen kiinni emokasviin tai jos haluat irrottaa sen omaksi kasvikseen, odota niin kauan, että juuret ovat ainakin sormenmittaisia.

Tuhoeläimet ja taudit

Isoista kauppapuutarhoista orkideat, etenkin perhosorkideat, saattavat saada seuralaisekseen villakilpiköitä (villakilpikikirvoja). Ne ovat parin millin mittaisia valkoisia ja karvaisia otuksia. Lehdillä voi olla niiden jätöksenä tahmeaa nestettä ja oksanhangoissa pieniä ”villatuppoja”, joissa poikaset elävät. Tarkista säännöllisesti lehtien alapinnat ja lehtihangat. Uuden kotiin tuodun orkidean muutaman viikon karanteeni on kannatettava toimenpide. Villakilpikät leviävät innokkaasti naapurikasveihin.

Villakilpiköiden torjuntaan on  myynnissä useita kemiallisia aineita. Niillä joko sumutetaan lehdet tai torjunta-ainetta käytetään kasteluveden mukana. Puikkomuotoiset valmisteet eivät välttämättä ole kovin tehokkaita, koska kasvualusta ei ole kostea samalla tavoin kuin kukkamulta. Puhdista kasvi ensin mekaanisesti. Turhan pieni annostus lisää vastustuskykyisen kannan syntymisen riskiä. Uusi käsittely tarvitaan useinmiten parin viikon välein kunnes kilpikät ovat varmasti hävinneet. Myös kirkas, noin 20 prosenttinen alkoholi, johon on sekoitettu pari tippaa astianpesuainetta, on käypä torjuntakeino, mutta kertakäsittely ei riitä. Neem-öljy on yksi kokeilemisen arvoinen luonnonmukainen torjuntakeino.

Huonovointisen lehden alta voi paljastua valkoiseen paperiin pyyhkimällä punaista väriä, joka on merkki punkeista. Näiden torjuntaan voi kokeilla tavallisia hyönteissumutteita, mutta todennäköisesti punkit ovat kaivautuneet lehtien solukkoihin niin, että tarvitaan erityisiä torjunta-aineita.

Joskus lehdissä on ruskeita pieniä laikkuja. Ne voivat olla bakteeriperäisiä kylmän ja kostean ilman avittamia ilmiöitä. Kellertävät laikut tai täplät voivat syntyä lannoituksen ongelmista, kirvojen puremista tai ne ovat viruksen aiheuttamia. Virukset voivat siirtyä toisiin kasveihin, joten jos on syytä epäillä tartuntaa, vioittunut lehti on mieluummin poistettava terävällä veitsellä, joka desinfioidaan ennen ja jälkeen toimenpiteen. Ei ole myöskään liioiteltua tuhota virustartunnan saanut kasvi kokonaan, mieluummin polttamalla.

Lisää tietoa perhosorkideoista

Phalaenopsis on yksi yli tuhannesta orkideasuvusta. Siihen kuuluu noin 70 luonnonlajia, joista kotiin jalostetut perhosorkideat ovat lähtöisin.Lisätietoa perhosorkideoiden luonnonlajeista löytyy mm. täältä. Myös luonnonlajien risteymille löytyy yleensä rekisteröity nimi.

Kaikkiaan orkidealajeja on yli 28 000. Ne nimetään usein maailman levinneimmäksi kasvilajistoksi. Kun perhosorkideoiden jälkeen haluat laajentaa harrastusta, kannattaa aluksi tutustua vaikkapa venuksenkenkiin (Paphiopedilum) tai moniin Cambria- tai Orchid mix -kauppanimellä myytäviin, kotioloihin jalostettuihin orkidearisteymiin. Yli sadan muun orkidealajin kuvaukset ja hoito-ohjeet löydät Hoito-ohjeita -menun alta tai suoraan tästä linkistä.

Teksti: Ari Matikka
Kuvat: Olavi Niemi