Orkidealehti 2/2017

5,00

Varasto loppu

Kuvaus

Lehtemme toisen vuosikymmenen

valloittaa lumikuningatar, joka kärsivällisesti yrittää ilahduttaa meitä sille hankalissakin oloissa. Kaikenlaisia neuvoja ja niksejä satelee, tässä niistä yksi.

Kesän alettua lumikuningatar viedään huvilan kallion koloon ja muistetaan ottaa syksyllä mukaan – kukkii taatusti!

Yksinkertaista, eikö totta! Ei puutu muuta kuin se huvila kalliotontilla. Meidän pihassa lumikuningatar pitäisi varmaan hinata lipputankoon, suojaan kotiloilta ja oravilta. Mutta kyllä tässä vielä keinot keksitään!

OILI PENTINSAARI

Mitä kuuluu jakopaloille OL 3/2015

Huhtikuun 2015 kuukausikokouksessa Zoja ja Tamara Pienimäki näyttivät miten ylisuureksi kasvaneita orkideoita pitää jakaa.

Vaikka Coelogyne viscosa × C. trinervis on hidas kasvaja, se kukki jo viherhuoneessa. Alkujaan Brasiliasta 1983 tullut Guarianthe bowringiana on ilahduttanut varmaankin jokaista jakopalan saanutta, ainakin Jussi Gävertille jäänyt osa kukki heti seuraavana syksynä. Samoin on kukkinut Coelogyne Intermedia. Sen sijaan tiukassa ruukussa ollut Epidendrum ei ole vielä näyttänyt, onko se oletettu E. ciliare.

Lehden historiikissa ollaan vuosikerroissa 1978–1987

Viestikapula siirtyy 1984: Lehden ensimmäisen toimittajan Sakari Junnosen työmäärä orkideoiden hankkijana ja niistä kirjoittajana oli koko ajan lisääntynyt. Siksi oli luontevaa, että lehden toimituskunnassa jo pitkään ollut yhdistyksen puheenjohtaja Kari Pohjakallio aloitti Orkidealehden toimittajana numerosta 5/1984 alkaen. Sakari oli toimittanut lehteä noin 18 vuoden ajan, lähes samanpituinen ajanjakso oli Karilla edessä. Piirrokset alkavat vaihtua musta-valkokuviin. Lehteen saadaan ensimmäinen värikuvakansi. Se on sananmukaisesti värikuva, joka liimattiin paikoilleen talkoilla. Vuosikymmenen vinkeissä on monta nykyäänkin pätevää neuvoa. Esimerkiksi: ”Lantavedellä kasteltuina lumikuningattaret kasvavat kuin kaalit. Esko Puupponen

Muita aiheita: Hannoverin Herrenhausenin salatut orkideat

Orkideamatkalaisemme pääsivät tutustumaan Herrenhausenin orkideakokoelmaan, jonka ovet avautuvat vain muutamalle tarkoin valitulle ryhmälle vuosittain. Kokemus oli tyrmäävä. Raportin pituus 6 aukeamaa. ”Olen mielestäni melko hyvin perillä orkideamaailmasta ja monet suvut ja lajit ovat tuttuja, ainakin nimeltä, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Koko ajan tuli näkyviin kasveja, joiden nimiä en ollut missään julkaisuissa nähnyt. Mitään kaupallisia hybridejä ei tähän kokoelmaan kelpuutettu: kaikki paikat olivat jo muutenkin täynnä pelkkiä luonnonlajeja. SJ

”Saimme rauhassa itseksemme tutkia kasveja ja kasvatustapoja. Sain paljon mielenkiintoisia vinkkejä, enkä olisi millään halunnut lähteä sieltä pois. ES