Orkidealehti 6/2015

3,00

44 s.

 Vuoden viimeisessä numerossa on ollut tapana esitellä jokin hieman harvinaisimmista orkideasuvuista. Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat Phragmipediumit.

Suvun jo hiipumassa ollut kasvatus on saanut uutta puhtia kahden voimakkaanvärisen lajin löytymisen myötä. Risteyttäjät ovat olleet innokkaasti työssä ja uusia risteymiä on syntynyt – meidänkin iloksemme. Risteymiä pidetään huomattavasti helpompina kuin aitoja luonnonlajeja, joten ainakin niitä kannattaa kokeilla.

Ensimmäisten suvun risteymien kukissa oli keltaista, eri sävyistä vihreää, lisänä joskus ruosteenpunaista raitaa ja lisukkeena tummempia merkkejä. Phragmipedium schlimii toi mukaan hennot vaaleanpunaiset värit. Osa näistä 1800-luvun lopulla tehdyistä risteymistä on edelleenkin kasvatuksessa, mm. P. Sedenii, joka esitellään kuukauden orkideana.

Phragmipedium besseaen löytyminen 1981 innosti risteyttäjät heti – ei taida olla yhtään lajia, jota ei olisi risteytetty P. besseaen kanssa. Osa näistä risteymistä on onnistuneita: P. besseae on periyttänyt värinsä lisäksi myös kompaktin ja pienen kokonsa. Phragmipedium kovachiin löytyminen 2002 on saanut aikaan todellisen vipinän. Se ei ole periyttäjänä besseaen luokkaa, mutta tuo niihin omanlaista eksoottisuuttaan.

Phragmipediumeilla ei ole varsimukuloita eivätkä niiden juuret ole paksuja. Siten niillä ei ole vesivarastoja. Eikä niitä tarvitakaan, sillä phragmipediumit kasvavat useimmiten jyrkkää vuorenseinämää pitkin virtaavan veden äärellä. Sateet ovat koko vuoden lähes jokapäiväisiä, lisäksi yö viilentyessään tuo kosteutta. Eräät lajit, esimerkiksi P. longifolium ja P. pearcei, saattavat kasvaa osan vuodesta veden valtaamalla alueella. Hyvän hoidon perustana onkin säännöllinen kastelu ja riittävä ilmankosteus. Kasvualustan tulee olla kosteaa, ei uppomärkää, eikä se saa koskaan päästä kokonaan kuivumaan.

Kahdeksan vuotta Kulkurinkanssa

– Phragmini saapui Kargelta kukkivana kevään 2007 yhteistilauksessa, kertoi Ari Matikka. Sen boheemi olemus ja pitkät liehuvat petalit innoittivat kasvien vastaanottajia kutsumaan sitä lempinimellä ”Kulkuri”. Kahdeksan vuoden kuluessa Kulkuri on kokenut hoitoinnostani ja kalenterini täyttöasteesta riippuen niin kukoistuksen kuin henkiinjäämistaistelun aikoja.

KENIAN TAITAVUORET

Helsingin yliopisto avasi 2011 Kenian Taitavuorilla tutkimusaseman monenlaista luontoon ja maankäyttöön kohdistuvaa tutkimusta varten. Taitavuorten vuoristometsien omaleimainen kasvi- ja eläinlajisto on kehittynyt koko Itä-Afrikkaa vuosimiljoonia sitten peittäneiden yhtenäisten metsien lajistosta. Ilmaston kuivuessa savannit valtasivat alaa ja metsäkasvillisuus säilyi vain aina suhteellisen kosteina pysyneillä vuorenrinteillä. Vähitellen Itä-Afrikan eri vuoristojen eliölajistot joutuivat eristyksiin ja alkoivat kehittyä omiin suuntiinsa. Tämän seurauksena Taitavuorten vuoristometsissä elää nykyään paljon kotoperäisiä kasvi- ja eläinlajeja. Tutkimusaseman johtokunnan puheenjohtaja Jouko Rikkinen esittelee alueelta löytämänsä orkideat.

Muita aiheita mm.

NAPAPIIRILLÄ KUKKII PÄÄRYNÄPUU Anja Talvensaaren haastattelu

KUUKAUDEN ORKIDEAT: Dendrobium christyanum ja rekisteröimätön katleija Cattleya longipes × Cattleya tenebrosa

Varasto loppu

Arviot

Tuotearvioita ei vielä ole.

Kirjoita ensimmäinen arvio tuotteelle “Orkidealehti 6/2015”