ORKIDEOIDEN KASVATUKSESTA
© Zoja Pienimäki ja Visa Lipponen
YLEISTÄ ORKIDEOISTA
Suuresta lukumäärästä ja monenkirjavista kasvuelinympäristöistä johtuen orkideoille ei voi antaa minkäänlaista yleispätevää hoito-ohjetta, jonka avulla ne saadaan viihtymään, kasvamaan ja kukkimaan. Kullakin orkidealajilla ja -risteymällä on omat vaatimuksensa, ja ilman niiden jonkin asteista noudattamista ne kukkivat harvoin tai eivät lainkaan ja saattavat myös kuolla.
Joitain nyrkkisääntöjä kuitenkin on, joiden avulla orkideharrastuksessa pääsee alkuun. Aloittelijan kannattaa kuitenkin tutustua varhaisessa vaiheessa alan kirjallisuuteen ja kiinnittää huomiota etenkin seuraaviin seikkoihin:
1. Onko kasvilla lepoaika, ja kuinka ankara se on? Monella orkidealla on talvella lepoaika, jolloin sitä lajista tai risteymästä ja kasvupaikan lämpötilasta riippuen pitää kastella vain hyvin niukasti tai ei lainkaan. Kuitenkin osa orkideoista vaatii kohtuullisesti vettä myös talvella.
2. Kasvin lämpötilavaatimukset, etenkin talvella. Jos orkidea vaatii talveksi viileän lepopaikan 10–15 °C:ssa tai jopa viileämmässä, eikä sinulla ole mahdollista tarjota sitä, niin luovu suosiolla tällaisen kasvin hankinnasta.
3. Kasvin tarvitsema valon määrä. Jos tarjolla on vain pohjoisikkuna ilman lisävaloa, niin se vähentää monen orkidean kasvatusmahdollisuutta, ja mm. komeakukkaisia paljon valoa vaativia katleijoija on silloin turha yrittää kasvattaa. Älä kuitenkaan masennu, vaikka sinulla ei olekaan tarjolla talveksi viileää lepopaikkaa tai lisävaloa, ei niitä ole tarjolla monella harrastajallakaan. Silloin orkideat pitää vain valita niiden joukosta, jotka pärjäävät talvella lämpimässä eivätkä vaadi kovin paljon valoa. Tällaisia ovat mm. monet venuksenkengät (suku Paphiopedilum) ja perhoskämmekät (sukuPhalaenopsis).
Tärkeää kuitenkin on, että olet tietoinen siitä, että kaikkia orkideoita ei hoideta samalla tavalla, vaan kullakin lajilla ja risteymällä on omat vaatimuksensa. Joidenkin orkidealajien ja-risteymien kasvattamisesta löydät yksityiskohtaisempaa tietoa KASVATUS -menusta.
VALO
Suuri osa orkideoista kasvaa luonnossa metsissä suurten puiden oksilla tai niiden alla maassa, missä valo suodattuu yläpuolisten oksistojen lehvästön lävitse. Suomen alkukesän voimakas auringonpaiste on orkideoille kauhistus, sillä se polttaa niiden lehdet. Niitä onkin suojattava suoralta auringolta joko varjostamalla tai siirtämällä ne kauemmaksi ikkunasta.
Talvella orkideat taas kaipaavat valoa niin paljon, että valoisallakin ikkunalla kukkiminen onnistuu vain harvalta. Silloin keinovalo auttaa kummasti. Lisävaloksi ei kelpaa tavallinen hehkulamppu, sillä sen valon spektri ei ole hyödyllistä kasveille, vaan päin vastoin turhaan kuivattaa ja kuumentaa kasvia.
Valaistukseen tarvitaan kunnollinen kasveja varten suunniteltu kasvilamppu, joka oikein asennettuna on riittävän lähellä kasveja, mutta kuitenkin riittävän kaukana, jotta niistä lähtevä lämpö ei vahingoita lehtiä. Kasveille tarkoitetuissa keinovalaisimissa on kasvien tarvitsemaa punaista ja sinistä valospektriä riittävässä määrin, eivätkä ne kuumenna kasveja liikaa. Ajastimeen kytkettynä valot syttyvät ja sammuvat haluttuna aikana, sopiva valaistusaika on 10–12 tuntia päivässä.
LÄMPÖTILA
Talvella useimmat orkideat viihtyvät muutamia asteita viileämmässä, mikä on monesti hankalasti toteutettavissa nykyaikaisissa keskuslämmitysasunnoissa.
Pari vinkkiä: sulje lämmitys orkideahuoneesta yöksi tai eristä ikkunalauta huoneesta verholla tai muovilla, jolloin orkideat ovat paremmin suojassa lämpöpatterista lähtevältä lämmöltä ja ikkunasta hohkaava kylmyys myös hieman viilentää niiden elinympäristöä…
ILMANKOSTEUS
Ikkunalaudalla orkideojen kasvuympäristön ilmankosteutta voi nostaa vesialtailla. Sen pohjalla on lekasoraa, jonka päällä on muovinen ritilä tai muu koroke, jonka päällä orkideat ruukkuineen ovat. Orkideojen ruukut eivät kuitenkaan saa seistä vedessä saakka.
Ilmankosteutta voi myös parantaa ilmankostuttajalla tai sumuttamalla kasveja riittävän usein. Silloin on kuitenkin varottava sitä, ettei orkideojen lehtihankoihin tai kasvupisteeseen (versotötteröön) jää yöksi seisomaan vettä, sillä se voi mädännyttää jopa yhdessä yössä osan kasvista.
Huom. Ilmankosteus ja vedellä lotraaminen eivät ole sama asia. Vaikka tropiikissa etenkin sadekausina voikin sataa todella paljon, niin se ei tarkoita sitä, että orkideat viihtyisivät juuret märkinä. Suurin osa trooppisista orkideoista kasvaa luonnossa epifyytteinä puiden päällä, ja vaikka sade kasteleekin niiden juuret läpimäriksi, niin sateiden välillä oksistossa puhaltava tuuli kuivattaa puiden rungoilla ja oksilla kasvavat orkideojen juuret todella nopeasti. Tarjoa orkideallesi riitävä ilmankosteus, mutta älä kastele liikaa – liikakastelu on orkideojen yleisin kuolinsyy!
Sumuttaminen
Orkideat pitävät siitä, että niitä sumutetaan aamuisin ja päivisin. Illalla sumuttamista kannattaa välttää, sillä lehdille ja kasvupisteeseen yöksi seisomaan jäänyt vesi on herkkua erilaisille sieni- ja bakteeritaudeille.
Älä kuitenkaan sumuta isoksi kasvaneita nuppuja ja avonaisia kukkia, sillä niihin saattaa tulla rumia läiskiä. Älä myöskään sumuta auringossa olevaa kasvia, sillä lehtien pinnoille jääneet vesipisarat toimivat linssin tavoin ja polttavat lehtiin laikkuja.
Sumutuksen mukana voit antaa myös ravinteita, esim. merileväuutetta.
TUULETUS
Tuulettimia ei saa sijoittaa liian lähelle orkideoita, sillä niiden tarkoitus on saada ilma liikkumaan kasvin ympärillä, ei suinkaan puhaltamaan niitä pyörremyrskyn tavoin ulos ruukuistaan.
Huomaa, että kaikki tuulettimet eivät voi olla yhtäjaksoisesti päällä, eivätkä monet niistä sovi orkideakaapin kosteisiin olosuhteisiin. Orkideakaapeissa kasvattajilla on hyviä kokemuksia nk. laitetuulettimista, jotka toimivat yleensä 9–15 voltin virralla. Ne voi myös säätää toimimaan halutulla voimakkuudella, ja voivat olla yhtämittaisesti päällä. Nekin pitää kuitenkin sijoittaa sellaiseen paikkaan, ettei niiden päälle pääse kasteluvedestä pärskeitä, tai ne pitää suojata vedeltä muulla tavoin.
KASTELU
Suurin osa kasvatettavista orkideoista on keskitien kulkijoita, joiden veden tarve riippuu kasvualustan koostumuksesta ja kasvuympäristöstä. Kaikki orkideat vaativat kasvukaudella vettä, mutta ne eivät halua hukkua! Anna siis kasvualustan mielellään kuivahtaa kastelujen välillä.
Orkideoille paras kasteluvesi on sadevesi, mutta paremman puutteessa ne tyytyvät toki myös vesijohtoveteen, kunhan siinä ei ole liikaa kalkkia tai rautaa. Veden on mieluiten oltava huoneenlämpöistä.
Hyvä kastelutapa on upottaa koko ruukku hetkeksi veteen, jolloin vesi tunkeutuu kaikkialle kasvualustaan ja juuriin. Kannukasteluakin voi käyttää, mutta silloin vesi ei välttämättä kostuta koko kasvualustaa. Aluslautaselle kasvualustasta valunut ja siihen imeytymätön vesi on paras kaataa parinkymmenen minuutin kuluttua pois, jotta orkidean vaatima kasvualustan kuivahtaminen pääsee heti käyntiin.
Huom! lähes kaikki orkideat lepäävät talvella (poikkeuksena mm. perhoskämmekät (suku Phalaenopsis) ja monet venuksenkengät (suku Paphiopedilum) jolloin niiden kastelussa on oltava hyvin varovainen. Sama pätee myös silloin, kun kasvi on lepoajan jälkeen vasta lähdössä kasvuun tai kasvaa muuten vähän. Etenkin kevättalvella taivaan suuren kasvitieteellisen puutarhan orkideahuoneen portteja kolkuttelevat monet talvella liikakastelun seurauksena juurensa menettäneet orkideat.
LANNOITUS
Kasvukaudella huhti–syyskuussa orkideat rakastavat kasteluvettä, jossa on mukana ravinteita. Ravinteita ei kuitenkaan saa olla liikaa, eikä niitä saa antaa liian usein. Kannukastelussa kerran viikossa ja upotuskastelussa 2–3 kertaa kuussa riittää. Talvella orkideoita ei saa lannoittaa, mutta niille voi antaa merileväuutetta kastelun yhteydessä. Kasvualustaan voi sekoittaa myös sarveisluujauhetta (sarvilastuja), jonka hivenainelannoitusvaikutus kestää vuosia.
Orkideoille on saatavilla niitä varten erikseen kehitettyjä lannoitteita, mutta myös tavallisia kasveille tarkoitettuja lannoitteita voi käyttää, kuitenkin suositusarvoja laimeampina.
Sopivia lannoitemääriä:
tavalliset kasveille tarkoitetut lannoitteet: puolet purkin kyljessä olevasta ohjeesta
orkidealannoite: annetaan ohjeen mukaan
kanankakkarae: 1 teelusikallinen kahteen litraan vettä
ISTUTTAMINEN
Useimmat orkideat sopeutuvatkin hyvin mitä erilaisimpiin ruukku- ja kasvualustaratkaisuihin, kunhan vain niiden muut toiveet täytetään (sopiva valo, lämpötila, ilmankosteus, kastelurytmi), ja jokaisella kasvattajalla onkin omat suosikkiruukkuratkaisunsa ja kasvualustansa.
Tärkeintä on, että orkideaa ei koskaan istuteta turhaan, sillä se kärsii aina siitä. Oikea istutusaika on silloin, kun vanha kasvualusta on lahonnut liikaa tai kasvi on pursuamassa ruukustaan pois. Silloinkin uudelleenistutus pitää ajoittaa kevääseen tai alkukesään, jolloin kasvi on lähdössä kasvuun. Muulloin istuttamista pitää välttää, ellei se ole kasvin hengissä pysymisen kannalta aivan välttämätöntä. Anna siis orkideoiden kasvaa rauhassa ja tee vuosittainen uudelleenistutus vain muille kasveille.
Kasvualusta
Useimmista muista kasveista poiketen orkideojen juuret tarvitsevat ympärilleen todella ilmavan kasvualustan, niin ilmavan, että kasteluvesi hujahtaa kasvualustan läpi, mutta kuitenkin sen verran vettä pidättävän, että juuret pysyvät kosteina. Kasvualusta ei siis saa olla vetinen suo tai kuiva aavikko, vaan jotain siltä väliltä. Tästä syystä orkideoilla ei saa käyttää kasvualustana tavallista kukkamultaa.
Orkideoille on joskus myytävänä valmiita kasvualustoja, mutta useimmat kasvattajat valmistavat sellaisen itse. Jokaisella kasvattajalla on oma kasvualustareseptinsä, joka koostuu pelkästään yhdestä tai monesta seuraavien materiaalien seoksesta:
Sammal
Sammal tuo ilmavuutta kasvualustaan, mutta imee samalla myös paljon vettä. Auttaa pitämään kasvualustan tasaisen kosteana.
Männynkaarna
Yleisimmin käytetty ainesosa, jota on yleensä vähintään puolet kasvualustasta. Paras kaarna saadaan pystyyn kuolleesta kelosta, josta paksu kilpikaarna irtoaa kevyesti repäisemällä. Kaarna pilkotaan pieniksi paloiksi, ja palojen koko riippuu orkidean juuren paksuudesta. Ohutjuurisille orkideoille (juuren paksuus n. 1 mm) sopii raekooltaan noin 0,5 cm:n kokoiset palat, paksujuurisille (juuret noin lyijykynän paksuisia) voi käyttää peukalonpään kokoisia paloja, muille siltä väliltä.
Puuhiili
Erinomainen kasvualustojen osa. Se on steriili, eikä siinä ole pöpöjä tai sienitauteja. Se myös imee ja varastoi hyvin vettä, muttei koskaan tule litimäräksi. Se sopii myös hyvin salaojitukseen, ja Vanda-tyyppiset orkideat eivät rimakoreissa kasvaessaan muuta kasvualustaa kaipaakaan. Sopivan hiilen voi valmistaa itse nuotiossa lehtipuista, tai sen voi ostaa valmiina lehtipuusta tehtynä grillihiilenä. Huom. vain puhdas käsittelemätön grillihiili on käyttökelpoista, ei esim. briketit.
Ruukunsirpaleet
Sopivat hyvin salaojitukseen. Ruukunsirpaleet tuovat myös painoa muoviruukun pohjalle, jonka avulla muutoin kenties huonosti ruukkuineen pystyssä pysyvä kasvi pysyy paremmin kaatumatta.
GreenMix
GreenMix on kivivillasta kehitetty valmis orkideojen istutusalusta, joka soveltuu parhaiten vesiviljelytyyppiseen kasvatukseen. Sillä on harrastajien joukossa omat kannattajansa, mutta myös vastustajansa, joiden mukaan materiaali ei sovellu Suomen oloissa orkideojen kasvatukseen. GreenMixin joukkoon ei saa sekoittaa mitään muita ainesosia, vaan sitä pitää käyttää sellaisenaan.
Kevytsora, styrox, korkinpalat ja männynkävyt
Nämä kaikki tuovat kasvualustaan ilmavuutta. Suositellaan käytettäväksi osana kasvualustaa silloin, kun orkidea on sellainen, jonka kasvualustan pitää kuivahtaa kastelujen välillä, tai jos olet ahkera kastelija ja tapanasi on tappaa kasvit liikakasteluun.
Karkea turve, tupasvillaturve, silputtu tammen- tai pyökinlehti
Nämä kaikki lisäävät kasvualustan multavuutta. Suositellaan käytettäväksi osana kasvualustaa silloin, kun orkidea on runsaasti vettä vaativa, tai jos olet laiska kastelija ja kasvisi kärsivät kuivuudesta.
LISÄÄMINEN
Kotiolosuhteissa käytännössä ainoa lisäämistapa on joko kasvin jakaminen tai pistokkaan ottaminen, riippuen minkä tyyppisestä orkideasta on kyse. Huomaa kuitenkin, että mitä suurempi orkidea on, niin sitä paremmin se viihtyy ja kukkii. Siksi sen jakamista tai pistokkaan ottoa kannattaa välttää.
Hyvin suureksi kasvaneen orkidean voi jakaa, kunhan myös jakopala on riittävän suuri ja siinä on vähintään yksi kasvussa oleva verso. Pitkäksi kasvaneista, nk. Vanda-tyyppisistä orkideoista voi myös ottaa latvapistokkaan, kunhan myös latvapistokkaan tyvelle jää muutama parisenttinen juurenalku.
Älä milloinkaan sorru siihen virheeseen että jaat kasvisi liian pieniksi pistokkaiksi. Tällaiset pienet vain yhdestä varsimukulasta (bulbista) tai versosta koostuvat pistokkaat kuolevat lähestulkoon varmasti.